Suolanpoisto vedestä

“Voisitko tuoda minulle hieman vettä?” Lilli pyysi Maxilta. Max vain lekotteli kauniissa auringonpaisteessa nauttien paahtavasta helteestä. Lilli pyysi uudestaan. Max nousi ylös ja näytti hänelle edessä siintävän meren. ”Ole hyvä. Mene mereen ja hae niin paljon vettä kuin haluat.” Max laittoi lisää aurinkovoidetta ja meni takaisin makuulleen. 

”Max! Minä halusin juomavettä!” Lilli tarkensi. “Minä en voi juoda merivettä. Haluatko, että tulen kipeäksi?”

”Sinä et tule kipeäksi, sinä näet hallusinaatioita ja sinulle tulee hutera olo. Sinun ei kannata juoda paljoa sitä,” Max vastasi.  

 “Lilli ymmärsi, että hänen ei kannattanut väitellä vastaan.  Hän nousi ylös, laittoi hatun päähänsä, jotta suojautuisi Kreikan auringolta ja suuntasi kioskia päin. Lilli osti hieman vettä ja palasi takaisin rannalle. Max näki hänet ja nousi ylös istumaan. Kun Lilli palasi takaisin, hän kysyi ” Miksi et tuonut minulle vettä?”

Lilli vastasi ivallisesti:” Olemme Välimeren rannalla. Kävele muutama äskel eteenpäin ja saat vettä niin paljon kuin haluat.”

“Se ei olisi tehokasta, tiedätkö,” Max aloitti, koska halusi keskustella lempiaiheestansa. ”Jotta merivettä voisi juoda, meidän täytyy poistaa suolat, mikä ei ole tehokasta. Se kuluttaa hirveästi energiaa ja samalla luonnonvaroja.”

“Anteeksi, mutta asutko 21. vuosisadalla? Silloin kun veden puhdistus ei ollut energia tehokasta” Lilli vastasi pilkallisesti. ”Nykyään suurin osa ihmisistä juovat puhdistettua vettä.”

Max nousi ylös ja aloitti pitää intohimoista puhetta aiheesta. ”Veden puhdistus on paljon kalliimpaa kuin hankkia puhdasta vettä joista, tai maasta tai jopa kierrätetystä vedestä. Kuitenkin monilla ihmisillä ei ollut mahdollisuutta saada puhdasta vettä menneisyydessä, tiedemiehien täytyi etsiä ratkaisu siihen. Joten he tajusivat, että meressä on paljon vettä.”

Kun tiedemiehet käyttivät kalvoja, he onnistuivat suodattamaan vettä pitkän aikaa. Kaikki kalvot olivat käytännössä materiaaleja, joissa oli pieniä reikiä, jotka estivät suurien hiukkasten läpipääsyn. Pienemmät hiukkaset pääsivät kuitenkin läpi. Jos reiät olivat tarpeeksi pieniä, ne mahdollistivat vesimolekyylien läpipääsyn ja pitivät kaiken muun ulkopuolella. Tämä menetelmä mahdollisti erottelemaan myrkylliset hiukkaset vedestä. Tämä oli kallis tapa hoitaa puhdistusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saatiin liat pois vedestä.

Toinen tapa oli kuumentaa suolavettä kiehumispisteeseen ja kerätä höyry, sekä erotella suola ja muut epäpuhtaudet joukosta. Tämä ei myöskään ollut tehokas tapa saada juomakelpoista vettä.

Lilli joi vettänsä pullosta ja kysyi Maxilta, jos hän tiesi, että ihmisissä on yli 70% vettä. Max ei ymmärtänyt, mihin Lilli oli menossa kysymyksensä kanssa ja lopetti puhumisen hetkeksi.

Lilli kertoi Maxille, että luonto on löytänyt tähän kaikkeen jo ratkaisun: nimittäin biomimeettiset kalvot. Ihmiset, eläimet ja kasvit ovat tehty soluista. Jokaisen solun ulko-osa on kalvoa. Eläinten ja kasvien soluissa nämä kalvot sisältävät tietyntyyppisen proteiinin, jonka nimi on akvaporiini.

Vesi voi virrata nopeasti solukalvon läpi akvaporiinin ansiosta, kun muut molekyylit eivät pysty siihen. Akvaporiinit yhdistyvät vesimolekyyleihin antaakseen heidän mennä vain läpi. Tämän tyyppinen vesikuljetus on hyvin tehokasta. Tätä menetelmää on käytetty kehittämään suolanpoistoa kalvoista ja vähentämään energiakuluja.

Max oli hyvin vaikuttunut ja janoinen. Hän kehui Lilliä ja yritti ottaa hänen vesipullonsa. Sen sijaan Lilli oli nopeampi.

“Jos haluat juoda vettä, sinä joko kävelet lähimmälle kioskille ostamaan sitä tai aloitat oman suolanpoisto yrityksen täällä kauniilla Kreetan saarella. Onko tämä selvä?” Lilli kysyi.