Kohdennettu lääkkeenannostelu
Max pelasi kännykällään jotain peliä ja Lilli oli tylsistynyt, koska odotti pääsyä lennolle Heathrow’n lentokentällä. Max oli keskittynyt peliinsä ja omissa maailmoissaan.
”Mitä sinä pelaat?” Lilli kysyi välinpitämättömästi. Max oli keskittynyt peliinsä, mutta vastasi: “ Usko tai älä, mutta teen läksyjä.” Lilli naurahti ja vastasi “Ihan oikeasti? Me olemme kiertelemässä ympäri Eurooppaa, meillä on 5 päivää vielä lomaa ja sinä teet läksyjä?”
“Jep jep”, Max vastasi ja kiemurteli paikoillaan, koska yritti keskittyä peliinsä.
“Minkälainen läksy voi olla noin kiinnostavaa?” Lilli härnäsi Maxia. Max lopetti pelaamisen, koska puhelimen ruudussa luki ” GAME OVER” välkkyvin kirjaimin.
“Sorii..” Lilli vastasi. Max näytti pettyneeltä ja huokasi “Tämä oli minun fysiologian läksy, minun täytyi saada nanorobotti laskeutumaan viruksen päälle verivirtauksessa.”
Lilli näytti huvittuneelta, joten Max yritti selittää hänelle. ”Nanomittakaavassa.. Eli, joka on miljardi kertaa pienempi kuin metri, nanoteknologia on onnistunut luomaan nanopartikkelin, joka havaitsee sairaudet jo aikaisessa vaiheessa ja viemään lääkkeet suoraan tiettyihin soluihin. Nanoteknologian ansiosta, leikkauksien määrää sekä hoitoja on onnistuttu vähentämään.”
Täytyy yhdistää kolme komponenttia keskenään, jotta saadaan järkevä lääkkeiden ”lähetin.” Ensinnäkin, meillä on kohdistaja ryhmä, joka voi olla proteiinia, vasta-ainetta tai molekyyli joka tunnistaa kohteen, missä ongelma sijaitsee. Toiseksi meillä pitää olla lähetin, joka kantaa lääkkeen parannettavaan kohteeseen. Tämä voi olla esimerkiksi liposomi, nanopartikkeli tai makromolekyyli; kuten proteiini, DNA tai hiilihydraatti. Lopuksi tarvitsemme lääkkeen, joka kovettaa kudoksen.
Jotta voidaan välttää lähettimen tuhoutuminen vartalon immuunisysteemiltä, lähettimen päälle laitetaan erään tyyppinen suoja, jonka nimi on bioyhteensopiva polymeeri. Tämä polymeeri toimii samalla tavalla kuin näkymättömyysviitta, joten lääke on näkymätön immuunijärjestelmälle. Tämä polymeeri tekee lääkkeestä myös vähemmän myrkyllisen. Erään tunnetun polymeerin nimi on Polyethylene Glycol, joka tunnetaan myös nimellä PEG.
Seuraavaksi on kehitteillä sellainen lääkkeen lähettäjä järjestelmä kuin nanorobotti. Nämä ovat mikroskooppisen pieniä laitteita; synteettisiä tai jopa biologisia, jotka osaavat prosessoida informaatiota ja toimia nanomittakaavassa. Näitä laitteita voidaan käyttää diagnostisiin ja terapeuttisiin tarkoituksiin. Robotin sensori tunnistaa ongelman ja kulkee läpi verivirran purkaakseen lääkkeen juuri oikeaan paikkaan. Nanorobotit voivat päästä sellaisiin paikkoihin ihmisvartalossa, jonne on mahdotonta päästä muuten. Niiden pieni koko tarkoittaa sitä, että se on mahdollista asettaa vartalon sisällä vaatien vain pienen operoinnin. Robotti osaa myös tunnistaa sairauksia aikaisessa vaiheessa ja ne osaavat ”taistella” infektioita vastaan vartalon sisällä. Laite on kuin vahva sotilas, joka on asennettu immuunijärjestelmään; se on valkosolun, - ja muiden tavallisten puolustusjärjestelmien liittolainen.
“Lääkkeen lähetys järjestelmiä on kehitetty parantamaan diabetesta, syöpää, Aidsia, Alzheimerin tautia ja monia muita sairauksia”, Max selitti. Max näytti hänen tabletiltaan simulaation nanorobotista, joka on navigoimassa verenkiertojärjestelmässä.
Lilli otti tabletin Maxilta ja aloitti pelin alusta. ”Älä huoli Max, minä voin tehdä läksyt puolestasi. Pitämäsi puhe oli niin mielenkiintoinen.” Lilli aloitti pelata peliä, etsi parannettavan kohteensa sekä yritti vältellä törmäystä punasoluihin.