Aurinkokennotekniikka
Max ja Lily viettivät iltaa tavanomaisessa pariisilaisessa kahvilassa. Kun viimeinenkin auringonsäde oli kadonnut horisontin taakse, Eiffel-tornin valot syttyivät antaen kaupungille sille ominaisen erityisen yövalaistuksen.
”Tiesitkö, että vielä vuonna 2013 oli voimassa valaistuskielto?” Max aloitti, ”kaikkien kauppojen ja liikerakennusten piti sammuttaa sisävalaistuksensa viimeistään klo 1 aamulla.”
”Voin kuvitella, että tuolla tavalla hiilidioksidipäästöjä pystyttiin vähentämään, mutta olihan se varmasti aika surullista… valojen kaupunki.. ilman valoja?” Lily sanoi. ”Mutta nyt, katso tuota mahtavaa näkymää!” hän lisäsi ja osoitti välkkyvää Eiffel-tornia ja sitä ympäröiviä valaistuja monumentteja ja museoita. ”Kaikki nämä saavat tehonsa auringosta. Näetkö tuon fuksian värisen rakennuksen? Sen maali on oikeasti pinnoitetta, joka koostuu orgaanisista aurinkokennoista.”
Max pyöritteli silmiään ja nauroi: ”Fuksia? Onko sellainen edes mikään väri? Äläkä vain ala puhua orgaanisista aurinkokennoista. Tiedätkö mitä orgaaninen tarkoittaa? Tiedätkö edes, mikä aurinkokenno on?”
Lily suoristi selkänsä tuolissa ja vastasi haasteeseen. Hän aloitti kertomalla, että aurinkokenno on laite, joka absorboi auringonvaloa muuttaen sen sähköenergiaksi. Tätä energiaa voidaan sen jälkeen hyödyntää joko suoraan (kuten esimerkiksi lampun valaisemiseen) tai se voidaan varastoida akkuihin.
”Orgaaninen aurinkokenno” hän jatkoi, ”jota kutsutaan myös plastiseksi aurinkokennoksi, on tehty polymeereistä tai fullereeneista, jotka ovat jalkapallonmuotoisia hiiliyhdisteitä. Plastisella aurinkokennoilla on seuraavat ominaisuudet: se on joustava, edullinen ja helposti valmistettava. Ja se voidaan myös kierrättää!
”Sillä on myös muiden muovien tapaan parasta-ennen päivämäärä!” Max sanoi ja toi esille sen seikan, että perinteiset piistä tehdyt aurinkokennot olivat pidempikestoisia ja halvempia. Sen jälkeen hän näytti Lilylle kännykkäänsä, jossa oli integroitu piistä tehty aurinkokenno, jolla akkua ladataan. Lily näytti myös omaa kännykkäänsä ja näytti sen joustavaa ja muodikasta kuorta, joka oli tehty orgaanisesta aurinkokennosta. Max pilkkasi tätä ja kehui, että hänen laitteensa latautuu nopeammin täyteen.
”Kyse ei ole pelkästään meille tarjotusta energiasta, vaan myös energiasta, jota kulutamme tehdessämme näitä laitteita”, Lily sanoi. ”Orgaaniset aurinkokennot vaativat valmistamiseensa vähemmän energiaa ja sinun pitäisi ottaa tämä huomioon, kun puhut tehokkuudesta” Lily jatkoi.
Hän jatkoi puhumalla uudesta materiaalien ”armeijasta” nimeltä perovskiitit, jotka on nimetty kuuluisan mineralogin, Lev Perovskin, mukaan. Perovskiitit on värvätty taisteluun tehokaamman ja kestävämmän valosähköiseen ilmiöön perustuvan teknologian puolesta. Nämä yhdisteet koostuvat sekä orgaanisista että epäorgaanisista osista. Nämä materiaalit ovat yleisiä, kestäviä sekä erittäin tehokkaita.
”Hmm, jos puhutaan tehokkuudesta, miksi emme käyttäisi aurinkokennoissa gallium-arsenidia? Siinä vasta olisikin tehokkuutta! Ja ne ovat vielä lujia ja kestäviäkin! Max intti.
”Mutta… Nuo oudosti nimetyt kemialliset yhdisteet voivat olla myrkyllisiä! Ne pitäisi pitää kaukana maapallostamme”! huusi Lily.
”Todellakin” sanoi Max huvittuneena ”Niitä käytetäänkin aurinkokennoissa avaruudessa! Mistä kuvittelit satelliittien saavan tehonsa? Nehän eivät ole kytkettynä meidän voimaverkkoomme” hän kiusoitteli.
Lily rauhoittui ja hymyili tajutessaan, että Max vain kiusoitteli häntä. Hän nojasi taaksepäin ja katsoi ympärillään olevia julkisia rakennuksia; kaikki oli maalattu erivärisiksi, myös Eiffel-torni, ja kaikki keräsivät auringosta tarpeeksi energiaa valaistakseen koko kaupungin synnyttämättä ollenkaan päästöjä.
Max arvasi Lilyn ajatukset ja kiusoitteli taas. ”Tiedätkös, meidän olisi pitänyt maalata kaikki rakennukset mustiksi saavuttaaksemme maksimaalisen tehokkuuden, koska musta värihän absorboi kaikki auringonsäteet” hän sanoi nöyrästi.
”Haluan kestävän ja valoisan tulevaisuuden” Lily sanoi hymyillen takaisin